Heeei kaverit! (Jos tätä nyt edes kukaan ylipäätään käy lukemassa.) Nyt kun ton tohon sulkuihin kirjotin, ni voisin sitten kai vähän pienesti vielä vitutustani purkaa tähän ihan muutenkin. Tein tämän palstan:
- että ihmiset voisivat käydä lukemassa mitä mulle kuuluu
- koska luulin omistavani ystäviä, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mitä minulle kuuluu
- jotta saisin purettua ajatuksiani ja saisin vaikka rauhoittavia kommentteja, että ei se elämä nyt noin kamalaa ole,vaikka kaikki kaverit suomessa onkin ja elämä Saksassa on varsin paskaa välillä
MUTTA EI. Laura on varmaan ollut ainut joka täällä on käyny ja kommentoinu mun juttuja. Mutta kun Lauran kanssa jutellaan muutenkin ja se tietää jokatapauksessa mun kaikki asiat. Että kysympä vaan, ONKO MULLA SIELLÄ SUOMESSA ENÄÄ YHTÄÄN KAVERIA VAI LOPPUKO KAIKKI SEINÄÄN KU MÄ TULIN TÄNNE????????????????????????????????????????? :-|

Joo, että näin. Sorry. Mut mitäs tässä muuten, aurinko paistaa ja lehmät lentää. Ulkona joku 20 astet lämmintä, mut mä täällä istun sisällä, kun oon vähän kipeä ja kiinnostus kaikkeen on lähempänä pakkasta ku nollaa. Isäntäperheen porukat on Turkissa ja mä sinnittelen tääl Lisan ja Timin kanssa kotona. Ja kyl välil niin ottaa päähän, et vois ensin ampuu kaikki muut ja sit viel täräyttää kuulan omaanki kalloon. Kun voi olla niin epäystävällisiä jne. Kun se ei nyt sattumoisin ole mun vika, et jollain on kirjotukset ja se joutuu lukemaan. Ei niinkun tipan tippaa. Mut ei se mitää, laitetaan kaikki viivin niskoille ja simputetaan sitä ihan olantakaa, ei se mitää, ku se on kumminki parin kolmen kuukauden päästä jo poissa. Tää on tätä positiivista ajattelua ilmeisesti.

Mitäs muuten, no tää on jo vähän vanha juttu, mut meidän koira, Dino, kuoli tos tammi-helmikuus ja sillee. Oli se jo 8 vai jopa 9, mut pisti se silti vähän itkuks, enkä vieläkää oo oikee siit asiast yli päässä, meinaa, et tääl sitä ei pahemmin tuu käsiteltyy, ku sen asian kans ei oikeestaan tarvii tipan tippaa elää. Meinasin nyt ihan sitä vaan, et ku ei se tossa jaloissa ois ees pyörimässä, ni ei sitä sillee kerkee ajattelemaan. Mut sit välillä, ku miettii jotain kesää ja mökillä oloa tai mein peltoa, ja sit miettii,et se juoksentelis siellä ympäriinsä ja haukkuis tiellä kulkevia ihmisiä, ni siinä vaiheessa pistää itkuks. Ei se siellä pellolla enää hypi, eikä se muakaa enää koskaa moikkaamaa tuu, tuskin se mua edes enää muisti, kun kerran sen viimetteks sillo syyskuussa näin. Surullista, mutta totta. Ja nyt sit viel meil on uus koira. Kääpiömäyräkoiran pentu. Nimeltä Bella. En oikeen osaa kuvitella, et siel on nyt semmonen uus nyssykkä odottaas et tuun himaan. Sit se vaan kuvittelee ku meen kotii, et oon vaa joku vieras ja lähden pian taas pois. Surullista sekin.

Kotiinkin vois jo tosiaan tulla. Kyllä tääl aika on alkanu jo jonkun verran pitkäks käydä. Joka päivä samaa paskaa. Kotona sais tehä kaikkee mitä haluis, miettimättä, et onks se nyt hyvä et sen tekee näin, vai onks alakerrassa jotain tärkeetä menossa, minkä vuoks sinne ei voi mennä ja et mitäköhän noikin nyt ajattelee, ku mulla on nälkä ja mä vedän omenan. Ei vaan jaksa sitä paskaa enää. Mut joo, 2.8 tuun sit himaa ja sinne jään. Johannes lentää mukaa sit pariks viikoks ja kattellaa sit mitä kaikkee keksitää. Tuskin mun nyt sit ainakaan tarvii paljon mitään kavereita kierrellä, jos tämän sivuston kävijälukuun on uskominen..

Ainiin, ja Johanneksen kanssa ollaan nyt seurusteltu joku semmonen 6½kk, siitä asiasta kaikki on ollut kyl hyvin kiinnostuneita. Ne on yleensä ne tämmöset "skandaalin-omaiset" asiat, mitkä saa kaikki uteliaat ihmiset liikkeelle ja kyselemään jumalattomasti kysymyksia, vain saadakseen levitettyä sitä asiaa eteenpäin siellä Suomessa. Mutta joo tosiaankin: MEILLÄ MENEE TOSI HYVIN, OLEN HYVIN RAKASTUNUT JA OLEMME SUUNNITELLEET, ETTÄ SAAMME SUHTEEMME ONNISTUMAAN HYVIN, VAIKKA MINÄ ASUNKIN SUOMESSA!

Nyt menen poikaystäväni luokse ja ehkä minulla on ystäviä, ehkä ei, mistäs sitä tietää, kuulemani näkemäni perusteella vastaus on kyllä: ei.

p.s Anteeksi ylenpalttinen avautumiseni. Vitutti vaan kiitettävästi. VITTU